Royal Canal
Royal Canal (iiriksi An Chanáil Ríoga) on kanava Irlannissa. Se rakennettiin rahti- ja matkustajaliikennettä varten Dublinista Longfordiin. Kanava yhdistää Liffey- ja Shannon-joet. 1900-luvun loppupuolella se rapistui pahoin, mutta suuri osa kanavasta on palautettu liikennöitävään kuntoon.
Reitti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanava alkaa Dublinista, missä se yhtyy Liffey-jokeen. Se kulkee Maynoothin, Kilcockin, Enfieldin, Mullingarin ja Ballymahonin kaupunkien kautta, ja siitä erkanee haara Longfordiin. Pääreitin pituus on 145 km ja matkalla on yhteensä 46 sulkua.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanavaa alettiin suunnitella jo 1750-luvulla, mutta rakentaminen alkoi vasta 1790 Dublinin päästä, ja se saavutti Shannon-joen Termonbarryssa 1817. Rakennusprojektia leimasivat odottamattomat hankaluudet ja korkeat kustannukset, ja kanavaa rakentanut Royal Canal Company päätyi konkurssiin 1794.[1]
Vuonna 1796 kanava oli saavuttanut Kilcokin ja sillä aloitettiin matkustajaliikenne. Yhteys Mullingariin aukesi 1806, ja Mullingarin pohjoispuolella olevasta Lough Owel-järvestä tuli kanavan tärkein vesilähde. Vuonna 1811 kanavayhtiö oli jälleen taloudellisissa vaikeuksissa, ja parlamentin puututtua asiaan yhtiö lakkautettiin. Kaksi vuotta myöhemmin valtio otti rakentaakseen kanavan valmiiksi. Kanavan valmistuttua uusi yhtiö, New Royal Canal Company, otti kanavan hallintaansa valtion valvonnassa.[1]
Vuonna 1830 viiden mailin mittainen haara Killasheesta Longfordin kaupunkiin valmistui. Tuolloin kanavalla kuljetettiin vuosittain 40 000 matkustajaa ja 80 000 tonnia rahtia, mutta rautatiet tulivat pian syrjäyttämään kanavat. Midland Great Western -rautatieyhtiö osti kanavan 1845, aikomuksenaan rakentaa rata kanavan uomaan. Kompromissina rata kuitenkin rakennettiin kanavan viereen, mikä johti matkustajaliikenteen loppumiseen.[1]
Royal Canal ei parhaimmillaankaan ollut yhtä menestyksekäs kuin eteläinen Grand Canal, ja 1880-luvulle tultaessa kanavan rahtimäärät olivat pudonneet 30 000 tonniin vuodessa. Myös tieverkon paraneminen 1900-luvun alussa vähensi kanavan suosiota. Irlannin itsenäistyessä kanavalla kuljetettiin enää 10 000 tonnia rahtia vuodessa. Toisen maailmansodan aikaan kanava koki lyhyen piristymisen kauden, mutta 1950-luvulla sen käyttö loppui kokonaan. Vuonna 1961 kanava suljettiin virallissti.[1]
1974 kanavaa alettiin kunnostaa vapaaehtoisvoimin, ja vuoteen 1990 mennessä 74 km kanavasta oli jälleen käyttokunnossa. Vuonna 2000 Waterways Ireland, Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin yhteinen organisaatio, joka hallinnoi Irlannin sisävesiä, otti kanavan hallintaansa, ja 1. lokakuuta 2010 koko kanava uudelleenavattiin virallisesti liikenteelle.[2]
Royal Canal Way
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Royal Canal Way on 144 km pitkä vaellusreitti, joka seuraa kanavaa Dublinista Cloondaraan Longfordin kreivikunnassa. Reitin kulkemiseen menee tyypillisesti kuusi päivää.[3]
Kanavan sulkuja Liffeyltä Shannonille
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Ensimmäinen sulku Convention Centren luona -
Toinen sulku -
Neljäs sulku -
Yhdestoista sulku -
Kahdestoista sulku, ja samanniminen pub -
Kolmastoista sulku
.jpg)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d The Royal Canal Irish Identity. Viitattu 1.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Royal Canal Waterways Ireland. Viitattu 1.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Royal Canal Way Sport Ireland. Viitattu 1.9.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Royal Canal Wikimedia Commonsissa
